Tietääkö kukaan tähän hommaan ryhtyessään mitä tämä oikeasti on? En minä ainakaan! Tuntui oudolta kun neurologi sanoi että voisin ryhtyä puolisoni omaishoitaksi. En tiennyt siitä mitään, en tuntenut yhtään omaishoitajaa.Tietoa esim. omista oikeuksista piti kaivella jostain. Liityin omaishoitaja-ryhmiin. Sain vaihdettua kokemuksia. Se vertaistuki oli silloin aluksi varsinkin todella tärkeää ja tarpeellista.
Mutta mitä omalle elämälle on tapahtunut tämän neljän vuoden aikana ?? Se on kutistunut, pienentynyt. Elämä on tässä kotona. Ei tästä juurikaan pääse irtaantumaan. Vain tunti, pari asioiden hoitoon tai lenkillä käyntiin. Kaikki pitää etukäteen aikatauluttaa. Nainen minussa on piiloutunut jonnekin. Vaikka olen edelleen puoliso, olen nykyisin hoitaja.
En tiennyt miten vastuullista tämä voi olla! Vaikka apunani on nyt jo kotihoito joka hoitaa raskaammat hommat, päävastuu kaikesta on kuitenkin minulla. Pidän huolen että kaikki toimii. Silti tunnen usein riittämättömyyttä ja avuttomuutta. Pelkoakin. Teenkö kaiken oikein? Teenkö tarpeeksi? Omien ajatusten ja tunteiden kanssa olen joskus todella solmussa!
Nyt kuvaan ovat tulleet toistuvat keuhkokuumeet. Mieleen on noussut ajatuksia, että tähänkö tämä loppuu? Joka kerta sama kalvava pelko. Mielessäni olen varautunut kaikkeen, enkä kuitenkaan mihinkään! Uskon että jokainen omaishoitaja joka hoitaa läheistään, on näiden pelkojen kanssa aika yksin. Kun näkee sen tutun ihmisen muuttuvan, hiipuvan.
Olisinko ryhtynyt tähän työhön jos olisin tiennyt mitä tämä oikeasti on? Ja mitä tämä minulta vaatii? Miten tämä minuun vaikuttaa ja minua muuttaa? En osaa vastata. En tiedä teinkö oikein. Luultavasti tein oikein ja jos nyt joutuisin samaan tilanteeseen, tekisin varmaan saman valinnan. Edelleen vertaistuki on se mitä tarvitsen ja tunnen saavani siitä apua. Siitä huolimatta näiden vaikeiden asioiden kanssa on aika yksin.
Haluaisin sanoa kaikille jotka nyt miettivät omaishoitajaksi ryhtymistä, pitäkää puolenne alusta lähtien! Ottakaa selvää oikeuksistanne! Pitäkää kiinni vapaapäivistä! Älkää unohtako ystäviä ja ennen kaikkea, älkää unohtako itseänne !!!
